Liikennekäyttäytyminen, sivutieltä toisen eteen hidastelemaan

Sivutieltä tulpaksi

Lähtee autoliikenteeseen liittyvillä asioilla liikenteeseen, mutta ei voi mitään, näillä mennään. Tämä asia tuli mieleen, kun aiheesta tuli niin sanotusti kouluesimerkki omalle kohdalle.

Ajoin rauhassa päätietä. Keli oli hyvä joten nopeutena pystyi pitämään hyvinkin lähellä sitä nopeutta, joka alueella nopeusrajoituksena oli, 60km/t. Ketään ei takanani tullut näköpiirissä, joten rauhallista oli. Sivutieltä lähestyy auto risteystä, arvioi että ehtii nipin napin eteeni jos oikein pitää kiirettä. Auto kiihdyttää, kallistuu käännöksessään merkittävästi, koska vauhti on tilanteeseen nähden hieman turhan kova. Kyseinen autoilija siis kaikesta päätellen joutui hieman ponnistelemaan että ehti edelleni päätielle.

Ja ei kun köröttelemään tientukkona

Oletin, että auto lähtisi sitten jatkamaan normaalimpaa nopeutta, mutta ei. Nopeudeksi määräytyi n. 40km/t , reilusti nopeusrajoituksen alle. Hänellä oli siis erittäin kiire tulla sivutieltä eteen, jotta ei menettäisi kyseisessä risteyksessä kahta tai kolmea sekuntia. Tuon pienen odotusajan verran olisi ehkä mennyt häneltä aikaa jos olisi odottanut minun menemistäni ohi. Ja tuolloin olisi voinut ihan vapaasti omassa rauhassaan, muita häiritsemättä ajaa tuota alinopeuttaan.

Nopeus ajotaitojen mukaan

Moottoriteiden osalta on ilmeisesti niin, että poliisi voi jopa rapsaista sakon ja käskeä ajamaan jotain rauhallisempaa ja pienempää tietä mikäli autoilija ajaa moottoritiellä liian hitaasti. Tuollaisilla rauhallisemmilla ja pienemmillä teillä on ilmeisesti niin, että ei ole mitään sellaista nopeusrajaa, jota hitaammin ajettaessa poliisi sakon voisi antaa. Käytännössä siis tuo tarkoittaisi sitä että esim. tuo 40 km/t ajanut kuljettaja olisi voinut ajaa vaikka 10 km/t.

Tukkeeksi tulemisen tarve

Mutta mistä johtuu tuo tarve ihmisillä tulla tukkeeksi tielle. Onko meillä jokin primitiivinen tarve kulkea jonon kärjessä? Pelkoa siitä, että jos toinen ajaa vieläkin hitaammin kuin minä? Ihan vain tavallista ajattelemattomuutta? Vai jokin yhdistelmä noista? Ihmiset valittavat siitä, että miten nykymaailma on pielessä. Yritykset ahnehtivat älyttömiä voittoja ja niin edelleen. Mutta sitten kuitenkin yksilöt ovat itsekritiikittömästi valmiita ottamaan kaiken irti itselleen jos tilaisuus vain tulee, oli sitten kyse tällaisesta näennäisemmästä, erittäin marginaalisesta "hyödystä" tai sitten vaikka automaattibensa-aseman mittarin rikkoutumisen johdosta saatavilla olevasta "ilmaisesta" polttoaineesta.

Entä jos roolit toisinpäin?

Jos minä tulisin vastaavassa tilanteessa sivutieltä, niin saattaisin tulla samalla lailla. Olisin todennäköisesti tosin ollut kyseisessä tilanteessa jo hyvissä ajoin päätiellä sillä on todennäköistä että kyseinen hidastelija ajoi alinopeutta myös sivutiellä ajaessaan. No, joka tapauksessa, olisin saattanut tulla vastaavanlaisesti sivutieltä eteen (tässä vaikuttaa tosin hieman se, että miten olisin kokenut risteystä lähestyessäni sen, että pystynkö liittymään päätielle riittävän turvallisesti). Syy on se, että tiedän ajavani normaalimpaa nopeutta. Käytännössä vain ylinopeutta ajavat ajavat nopeammin. Jos päätiellä ajava ajaisi nopeutta 40 km/t niin hän jäisi minusta jälkeen koko ajan. Ja toisaalta jos kyse olisi ylinopeudella ajavasta, niin hän olisi pakotettu ajamaan nopeusrajoituksen mukaan koska edellä oleva auto määräisi tahdin ajamalla nopeusrajoituksen mukaan.

Saattaa kuulostaa tekopyhältä ja jeesustelulta, mutta ei voi mitään kun tämä asia on ihan totta: jos minä jostain syystä tietäisin että joudun ajamaan päätiellä reilusti alinopeutta niin ei minulla olisi mitään hinkua tuossa yksinäisen päätietä tulevan auton eteen änkeä. Mutta se kai olen vain sitten minä, ominaisuus minussa. Kokisin jotenkin noloksi sen, että köröttelen hitaasti ja hankaloitan liikenteen sujuvuutta kun ihan pienellä toimenpiteellä olisin voinut saada toisenlaisen etenemisjärjestyksen aikaan. Tulisi itsekeskeinen tunne siinä tulppana toiselle ollessani.

Jonossa ajaminen - samaa ilmiötä kuin sivutieltä tulpaksi

En vain tajua sitä, että mikä tuossa mättää. Vastaavaa kuviota saattaa nähdä tilanteessa jossa ajetaan autoilla jonossa, sellaisella tiellä jossa samaan suuntaan menee kaksi kaistaa (tai enemmän).

Ajat kaistallasi jonossa, edessä on autoja, mutta takana ei yhtään autoa. Rinnallasi toisella kaistalla tulee autoilija autollaan ja hänellä on tarve päästä samalle kaistalle kanssasi. Itselleni kävisi järkeen, että vaihtaisin kaistaa jonon perälle. "Menettäisin" vain yhden sijan mutta kaistanvaihto olisi erittäin ongelmatonta, ei tarvitsisi änkeä rakoon, eikä tulisi oltua itsekeskeinen mulkero.

Mutta, on erittäin yleistä toisenlainen kuvio tuossa jonotilanteessa. Kaistanvaihtajalla onkin pakonomainen tarve tulla sinun eteesi, eli tuohon jonoon toiseksi viimeiseksi. Kenties ilman vilkkua, siihen vain tupsahtaen. En tiedä että minkälainen onnettomuustodennäköisyys on normaalissa jonoajelussa keskimäärin, mutta väittäisin, että tuollainen kuvio moninkertaistaa tuon todennäköisyyden.

Fiksuutta peliin

Monissa tilanteissa liikenteessä saa hyvin pienillä jutuilla joustavuutta aikaiseksi. Esimerkkejä huonosta toiminnasta ja hyvästä toiminnasta on sankka joukko, joten ei tässä nyt enää tämän enempää, mutta myöhemmin joskus varmaankin taas jotain. Miksi et alkaisi tekemään vaikka niin, että tekisit yhden fiksun teon autoillessasi joka päivä? Ei siis pelkästään vain sitä minä minä -asennetta vaan ajattelisit asioita hieman laajemmasta näkökulmasta?